Saavuttaessa kustannuspaikalle, pihalla grillin ympärillä, huseerasi stetsonilla varusteltu haciendan isäntä, joka tervehti tulijaa kuin kaikkien oman elämänsä länkkäreiden kingi, JR Ewing, konsanaan. Grillimaisterina operoinut illan herra ja hidalgo mainitsi, että ihan kivenheiton päässä oli käynnissä jokamiesautoilutapahtuma Kardaanikunkku, joka varmasti ainakin monelta elämänsä älypuhelimelle menettäneeltä tulevaisuuden veronmaksajalta on jäänyt tyystin kokematta. Pakkohan se oli käydä itsekin katsastamassa mistä on kyse, kun kerran oli näille leveysasteille Mansen periferiaan saavuttu…

Koko prosessi lähtee liikkeelle siitä, että perustetaan whatsup-ryhmä, jossa koitetaan pari kuukautta etsiä jokaiselle sopivaa ajankohtaa ja tässä kohtaa aletaan jo yleensä organisoitua, jostakin kuin itsestään muovautuu projektipäällikkö, ruokavastaava… Tässä vaiheessa käydään tarkoin läpi myös mahdolliset ruoka-allergiat, vähähiilarisella ruokavaliolla olevat jne…

Tällä autokauppavisiitillä päästiin jo kauppojen hieromiseen asti, mutta sitten enkelinkasvoinen Jethro Rostedt-look-alike alkoi suoltaa sellaisia satuja ettei parempiin pystynyt edes edellinen pääministeri tai satusetä Runeberg. Tarinan iskijänä kaveri oli kyllä hauskempi kuin useimmat Stand Up-koomikot ja tv:n Putous-hahmot yhteensä... Meikäläisellä oli jo "ostohousut" jalassa ja siinä tuli käytyä läpi kaikki alan kliseet: "täydellinen huoltokirja, tällaisia timantteja helmiäisvärillä on harvoin tarjolla, kulutus kuin eco-autolla ja tilat kuin linja-autossa, kunnon vanhan liiton takaveto jossa kyyti ja kuskit ovat täyttä luksusta, tällä juhlavalla sporttimallilla ajaminen ei vaadi voimistelijan vartaloa eikä teräspakaroita, konjakinvärinen nahkasisusta jalopuukoristein joka tarjoaa ajatonta tyylikkyyttä, edellinen omistaja on vanha opettajarouva joka pitänyt autoa kuin kukkaa kämmellä..."

Meidän firman kaukaa viisas, tiedoiltaan, taidoiltaan sekä erinomaisuudessaan lähes jumalan asemaan itsensä korottanut ylivertainen johto oli päättänyt, että pikkujoulu pidetään tänä vuonna perjantaina eli ensin tehdään normaali työpäivä ja sitten polkaistaan käyntiin varsinainen ohjelma kuitenkin niin, että naisväellä on aikaa laittautua illan kemuja varten. Työpäivä päättyi neljältä ja pikkujouluohjelma alkoi kuudelta Casino Helsingin Fennia-salissa joten päätin kollegani Jussin kanssa lähteä kietaisemaan muutamat oluet läheiseen ravitsemusliikkeeseen.

Jussi oli todellinen seuramies ja kosmopoliitti, joka on kiertänyt maat ja mannut, aina Muoniosta Macaoon. Jussin elämässä lasinen laulukirja oli näytellyt joskus suurtakin roolia ja olipa Jussi viime keväänä käynyt muutaman kuukauden lataamassa akkujaankin Lapualla Minnesota-hoidossa. Mutta kaikesta huolimatta, ja ehkä myös tästä johtuen, Jussi oli pirun hauskaa seuraa, joten lyöttäydyin Jussin seuraan mielelläni olihan minulla oiva tilaisuus tutustua mieheen paremmin ja saatoimme kerrankin puhua rauhassa muistakin kuin työasioista.

Ajanviettopaikaksemme valikoitui Porthaninkadulla sijaitseva tarunhohtoinen seurusteluravintola Oiva, jossa kävi pian selväksi ettei Jussin juomakäyttäytyminen sitten Pohjanmaan reissun ollut juurikaan muuttunut, sillä Jussi nautti juhlimisesta edelleen eikä hapan ehtinyt tuopissa väljähtymään. Hädin tuskin olin ehtinyt puraissut ensimmäistä ohrapirtelöä kun Jussi jo vaappui baaritiskille tilaamaan kolmatta. Että miehellä voikin olla kova jano.

Jussin elekieli alkoi baaritiskillä teutaroitaessa olla jo sen suuntaista, että tästä tulisi vielä kostea ja värikäs ilta. Kohtalaisen riehakasta sinkkuelämää viettävä Jussi kantoi pöytään prikallisen valkovenäläisiä ja aloimme kahteen mieheen kiskoa drinksuja helttaan niin, että hetken päästä molemmilla alkoi jo nenänpäät mukavasti punoittaa niin kuin tietysti pikkujoulun teemaan perinteisesti kuuluikin. Jussi kertoi ettei selvinpäin jaksanut kuunnella toimitusjohtajan alkusanojen liirun laarumeita ja Jussista näki, että eilisen tilipäivän anti poltteli taskussa ja miehen käyttäytyminen alkoikin pikku hiprakan myötä olla kuin Euroopan omistajalla. Oli minun vuoroni hoitaa seuraava tilaus ja päätin käydä hakemassa tasapuolisuuden nimissä samanlaisen lastin kuin Jussi.

Väkeä oli saapunut sitten baariin tulomme huomattavasti enemmän ja jouduinkin täyden tarjottimeni kanssa pujottelemaan tiskiltä kohti pöytäämme kuin Kalle Palander konsanaan. Vaikka koitin edetä pöytäämme kuinka hienovaraisesti väylälleni kiilasi joku testosteronilla ryyditetty kääpiön mittainen, mutta lihaksiltaan julmettu salimörkö vesimelonit kainalossa. Karjaisin, että pois tieltä ananas-tukkainen viikunapää, enkä älynnyt että sillä oli kavereita messissä niin kuin näillä rääpäleillä on yleensä tapana olla tappelua hakiessaan. Pian olin kolmen kännisen salimarkun ympäröimänä enkä kyennyt kuin ihastelemaan kuinka helvetissä jonkun ihmisen rintalihakset voivat olla kuin mannerlaatat, ihan sairasta.

Tuijotin könsikkäiden kolossaalisia rintalihaksia kuin mykkä pimperoa ja hetken tuntui siltä, että aika pysähtyi. Aika pysähtyy, juomari ei, sanoo vanha viidakon sanonta ja tämä piti paikkansa tälläkin kertaa. Kuin kuolemaa halveksuen Jussi vapaapainikehistä tutulla liikkeellä baaritiskiltä ponnistaen hyppäsi hurjasti ulvoen isoimman körmyn selkään joka ei tosin hievahtanutkaan. Jussilla oli täysi kiukku päällä ja intoa oli vähintäänkin yhtä paljon kuin Pasi Rautiaisella kisastudiossa eikä lihaskimppua lopulta tarvinnut kauaa yllyttää mukaan tanssiin. Pian baaritiskin tuntumassa oli päällä täysi tivoli ja iskuja sateli oikealta ja vasemmalta. Portsari kiirehti paikalle ja toimi aluksi erotuomarina kuin Seppo Mäkelä aikoinaan Pasi Nielikäisen ja Sami Heleniuksen nahistellessa, mutta kyllästyttyään tilanteen toivottomuuteen, nakkasi koko rähinäporukan ns. niskaperse-otteella pihalle. Siinä hötäkässä Jussin aikoinaan rippikouluasuksi ostettuihin pyhäpöksyihin tietysti paloi asfaltista polveen reikä.

Tässä vaiheessa minullakin alkoi hieman kiehua ja näytti uhkaavasti siltä, että tilanne eskaloituisi käsirysyksi. Minulta löytyi kuitenkin sen verran itsesuojeluvaistoa, että nyt oli viisainta ottaa ritolat, sillä olisi ollut suoranainen itsemurha ryhtyä pystypainiin kolmen hormoneilla turvotetun apinan kanssa. Lähdin hölkyttelemään Ympyrätalon suuntaan karkuun Jussin kanssa kuin ”Coloradon susi” Risto Ulmala loistonsa päivinä ja ajattelin karistaa salipellet ripeällä spurtilla viimeistään Hakaniemeen saavuttaessa.

Hullulla on suuttuessa hullun voimat, koska hetken päästä huomasin, että nuo penteleet olivat aivan kannoillani. Siinä me sitten juostiin perjantairuuhkassa pitkin Siltasaarenkatua kohti keskustaa, minä ja Jussi letkan kärjessä ja bodarit perässä. Onneksi minulta löytyi kestävyysjuoksutaustaa nuoruudesta ja saimme repäistyä pienen kaulan takaa-ajajiin. Itsesiassa olin hyvin yllättynyt kuinka Jussi, joka eli kaasuun pakatuilla voileivillä ja porilaisella keskioluella, jaksoi kipittää niinkin hyvää vauhtia.

Ovelana miehenä ajattelin saavuttaessa Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kohdalle, että hyppään ketterästi aidan yli, sillä tuskin nuo punttipossut taipuvat korkean aidan ylittämiseen. Tuurijuopoksi ja täysin liikuntaa harrastamattomaksi Jussi oli jopa yllättävän liukasliikkeinen kaveri, mutta oma suoritukseni ei ollut aivan yhtä sulava. Kiipesin rauta-aidan päälle, mutta alkuillan valkovenäläiset painoivat suoritukseni tehoa niin, että pantterimaisen ylityksen sijaan jäin housuistani kiinni aidalle. Siinä minä roikuin kannikat paljaana pää alaspäin ja hormonihirmut nauroivat vedet silmissä. Juuri kun muskelimörssärit päättivät antaa meille elämämme opetukset niin sinivuokkojen Mondeo kurvasi viereen. Bodarit ottivat hatkat ja putosin naamalleni siihen pöpelikköön. Persposket vilkkuen kinkkasin yhdessä Jussin kanssa karkuun kasvipuutarhan uumeniin tinanappien huudellessa peräämme.

Muutaman tuiman napanderin jälkeen kaksikolla alkoi olla päällä kunnon nousukänniuho jota vain kiihdytti ämyreissä soljuva letkeä Rihannan biisistä väännetty huumoriviisu ”Sontsan alla”. Tässä vaiheessa kaksikon ideanikkari Abba sai mielestään mainion kuningasidean. Koulu oli saatu päätökseen kunnialla ja nyt Abban silmätikukseen ottanut opettaja saisi tuntea suloisen koston tikarin selässään. Abba päätti tehdä pienen käytännön pilan ja maksaa kaiken keljuilun korkoineen äijälle takaisin. Abba hankki opettajaukkelin osoitteen numerotiedustelusta ja soitti läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat lehtitalot ja tilasi opettajalle kasan erilaisia sanoma- ja aikakauslehtiä. Tilaukseen lähtivät niin Maaseudun Tulevaisuus, Aamulehti, Suuri Käsityölehti, Demari, Gloria, Kodin Kuvalehti, Satakunnan Kansa, AutoBild, Anna, Kodin Kuvalehti, Aku Ankka, Hymy, Veikkaaja, ET-lehti, Seura, MeNaiset, 7 Päivää, Savon Sanomat, MP Maailma, Jallu kuin Erotiikan Maailmakin. Mahtoi siinä ukolla olla ihmettelemistä kun postiluukusta tippui kasapäin toinen toistaan erikoisempia lehtiä.

Mika oli muuten oikein mukava kaveri, mutta Mika kärsi äärimmäisen pahasta laktoosi-intoleranssista ja jälleen kerran Mika oli vahingossa popsinut vahingossa jotakin laktoosia sisältävää maitotuotetta. Ja kaikkihan me tiedämme mitä siitä seuraa. Mikan paksusuolen bakteerit tekivät työtään ja peräsuoli ilmoitti tasaisin väliajoin olemassaolostaan brutaalein pärähdyksin. Abbaa alkoi suoraan sanottuna ärsyttää yletön ilmassa leijuva suolikaasu, sillä moisessa katkussa meni hohto koko muuten mukavasta ryyppytouhustakin. Viimeinen niitti yleisesti kärsivälliseksi mieheksi tiedetylle Abballe oli kun Mika rusautti nahkaisessa tv-tuolissaan sellaisen pierun että persposkien välistä rupsahtanut kaasupilvi oli sekoittaa Abban juuri viimeistellyn biletukan. Abba singahti kuin sähköiskun saaneena plyysisohvasta ja alkoi huutaa aivan mielipuolisella tavalla. Mikahan ei viinapöhnässään omassa kodissaan mesoamista kuunnellut, vaan nousi tuolistaan viuhkana ylös ja leiskautti hurjan kiljaisun saattelemana vapaapainikehistä tutun elbow dropin tuolin käsinojalta suoraan sohvalla meuhkaavan Abban kaulaan. Abba lyyhistyi hermottomana showpainiliikkeen vaikutuksesta lattialle. Mika sai suuttuessaan hullun voimat ja vaikka Mika olikin varrelta lähes makkarankuoren paksuinen oli selvää että Abba oli saanut aataminomenaansa melkoisen tärskyn. Mika oli katsonut kaikki Baywatchin tuotantokaudet jaksoakaan jättämättä väliin niinpä Mika päätti elvyttää ystävänsä kuin Pamela Anderson CJ Parkerin roolihahmossa konsanaan.

Alakerrassa televisiosta yleisurheilun Kultaista liigaa katsova Mikan isäpappa ei kuullut mitään, mutta Mikan keittiössä hääräävä äiti oli kuullut tömistelyä yläkerrasta ja Abban rysähtäessä lattiaan nokkela äiti hoksasi että nyt ei kaikki ole kunnossa. Äiti singahti nopeasti yläkertaan ja huoneessa äitiä odotti näky jota kukaan heterovanhempi tuskin odottaa kohtaavansa; televisiossa pyöri liukupätkä jossa sipulitissinen koulutyttö tarjosi poskihoitoa Keke Rosbergin näköiselle rekkamiehelle toisen rahtarin rykiessä tyttöä pyhämailalla tuhkaluukkuun, tyhjien siideripullojen peitossa olevat stereot pauhasivat kuin viimeistä päivää ja Mika lutkutti ystävänsä huulia tämän päällä kuin mikäkin pusukala. Mikan äiti oli suulas nainen ja vain harvoin hän oli sanattomana, mutta nyt hän oli hiljaa kuin homo HIV-testissä. Mika selitti itkun sekaisella äänellä mitä oli tapahtunut. Mikan äiti oli toiminnan nainen, olihan hän elvyttänyt Mikan isänkin aikoinaan täyteen toimintakuntoon puolittaisesta impotenssista aikana jolloin Viagrasta ei ollut puhettakaan, joten tälläkään kertaa rautarouva ei jäänyt toimettomaksi. Mikan äiti nosti hameensa ja istui hajareisin Abban kasvoille eikä aikaakaan kun Abba ponnisti ”silakan tuoksun” voimasta kuin vieteriukko pystyyn. Hetken aikaa sekä Mikan äiti, Mika että Abba toljottivat toisiaan, mutta ennen kuin kukaan ehti puhua mitään vannotti Mikan äiti sekä pojalleen että tämän kaverille ettei tästä pikku episodista puhuttaisi enää koskaan. Pojat nyökyttivät päätään hyväksyvästi myöntymisen merkiksi.

Kesä oli jo täydessä vauhdissa ja lämpimien ilmojen myötä myös Abban libido alkoi ilmoitella olemassaolostaan niin kuin nuorilla miehillä usein on tapana vesirajaan niukasti ylettyvien minihameiden ilmestyessä katukuvaan. Sinnikkäästä yrityksestä huolimatta panotöiden sarakkeessa Abballa koreili puhdas nolla, mutta tämän kesän jälkeen vannoi Abba tilanteen olevan toisin. Tulevasta kesästä olisikin tuleva todellinen rakkauden kesä.

Nooran pippaloihin oli kutsuttu pari ihan mukiin menevännäköistä naikkosta (lue:pissistä) Nooran lisäksi (Emma ja Sanni) joiden kanssa Abba kyllä mielellään olisi toteuttanut sen kaikkein kauneimman mitä voi tapahtua kahden ihmisen välillä. Abba valmistautui illan hulppeisiin teinikemuihin huolella; H&M:stä oli ostettu kaulaan viimeistä huutoa olevat puuhelmet ja pinkki trendipaita, riikinkukon värinen tukka oli muovattu uuteen uskoon huolellisesti geelillä ynnä muilla äidin omistamilla hiustuotteilla ja luisevat jalat oli peitetty yliviileillä nuorisopöksyillä. Jalkaan Abba ujutti skeittikengät jotka tosin olivat jo totaalisen out, mutta Abba ei siitä piitannut. Abba oli täysin vakuuttunut että nyt jos koskaan oli mahdollisuus päästä kastamaan kärkeä ja hiihtää jopa parikin etappia vaaleanpunaisilla lohiladuilla. Ikään kuin kruununa valmistautumiselleen Abba nappasi mukaan lähtiessään kaksi Näkki-juomukondomia isosiskonsa yöpöydän laatikosta.

Valmistelut bileisiin oli suoritettu viimeistä piirtoa myöten tarkasti, mutta ennen bileisiin lähtöä Abban suunnitelmissa oli poiketa nauttimassa pohjia Mikan luona. Abba käveli parhaan kaverinsa Mikan luo joka asui vanhempiensa luona vanhassa rintamiestyyppisessä omakotitalossa. Mika oli lähes Remonttireiskan veroinen kisälli joten Mika olikin naputellut itselleen kodikkaan ”poikamiesboksin” talon yläkertaan jossa oli mainio luukuttaa 90-luvun europoppia (Captain Jack, Mr President, Dr Alban, E-Type, Basic Element, Pandora…) ja tutustua kuvalehtien välityksellä vastakkaisen sukupuolen erogeenisiin alueisiin.

Abba päätti yllättää Mikan ja hiipi hiljaa Mikan huoneen oven taakse ja tempaisi oven auki. Mika tuijotti kuin transsissa jotain 80-luvun puolivälissä purkitettua pornoleffaa ja käsi teki työtään kuin vasta huollettu Singerin ompelukone. Abbaa nolostutti, vaikka kyllähän Abba itsekin oli kerran jos toisenkin turvautunut kämmenensä autuaaksi tekevään voimaan, kylläkin salaa ja visusti peiton alla. Ja mitä outoa oli Mikan naamassa? Mikahan oli kasvattanut viikset! Mitä ihmettä muut jätkät saati sitten Noora, Emma ja Sannikin moisesta viiksivallusta sanoisi? Abballe iski mieletön paniikki siitä, että torpedoisiko Mikan turpajouhet Abbankin piparin saannin. Kohteliaasti, mutta jämäkästi Abba ilmoitti Mikalle että nyt sai tumputtaminen riittää ja kuontalo oli saatettava karvattomaksi. Pettyneenä Mika laahusti vessaan ajamaan partansa.

Mikan poistuttua parransängen ajopuuhiin Abba istuutui katselemaan elokuvaa joka oli jäänyt Mikalta kesken. Rainassa Horst Schimanskin näköinen koijari lainehtiva otsatukka väpättäen duunasi noin reilut viisitoista vuotta nuorempaa brunettea. 80-luvun erotiikkapläjäyksissä ei karvoja säästelty ja muutenkin meno oli kohtalaisen roisia. Abba oli aina tiennyt että Mika oli erikoinen, mutta tämä vei kyllä voiton kaikesta.

 Mika saapui parta ajettuna huoneeseen mukanaan muutama siideriputeli ja Mikan isän baarikaapista pöllitty Jägermeister-pullo. Siiderit katosivat tuulensuojaan nopeasti ja oli aika siirtyä illan pääruokaan eli Jägermeisterin tuhoamiseen.